sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Hyvinvointia luovuuden ja taitoaineiden kautta

Hyvinvointia luovuuden sekä taito- ja taideaineiden kautta


Keskustelimme mieheni kanssa tänään aamupalapöydässä taito-ja taideaineiden merkityksestä sekä niistä konkreeteista toimista mitä niiden kautta voisi tuoda koulumaailmaan. Hyvinvointia ja ennaltaehkäisyä.

Kun tavoitteenamme on luovuuden edistäminen koulutuksessa, edellyttää se luottamusta lapsen ja nuoren kykyyn hyödyntää omia luovia voimavarojaan.
Luovuus ja ongelmienratkaisukyky eivät kehity sattumanvaraisesti vaan sitä voidaan edistää pedagogisin ratkaisuin. Valitettavan usein lasten ja nuorten luovien voimavarojen kehittäminen jää suorituspaineiden alle. Koulujärjestelmässä tieto- ja osaamistarpeiden vaatimukset lisääntyvät tiedon lisääntymisen ja yhteiskunnan muuttumisen vuoksi. Silloin mahdollisuudet keskittyviin ja aikaakin vieviin syventäviin opintoihin ei ole. Eikä näin ollen ennaltaehkäisevän kasvatuksen ja hoidon merkitystä vahvisteta.

Teot ovat kauneinta puhetta. Me voimme huomioida taito- ja taideaineiden merkityksen varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa yleissivistävässä koulutuksessa ja aina opettajien koulutuksessa. Vähentämällä tarpeettoman informaation määrää oppiaineissa sallimme luovuuden ja taitoaineiden oppimisen. Keskustelun ja kyseenalaistamisen salliminen voi ylläpitää luovuuden kulttuuria. Avoin ja erilaisuutta salliva ilmapiiri on edellytys luovuudelle.

Me voimme edistää taito - ja taideaineiden asemaa yleissivistävässä koulutuksessa tuntikehyksistä päätettäessä. Eriyttämällä opetusta huomioimme eri tavoin lahjakkaat lapset. Osaamista tunnustamalla voimme hyödyntää nuoren taideharrastuksen osaksi valinnaisia tai syventäviä opintoja toisella asteella.

Painopistettä tulisi siis siirtää määrästä laatuun. Erilaisia tapoja panostaa taideaineisiin on muitakin kun tuntimäärän kasvattaminen.

Luku sekä taito-ja taideaineiden vuorovaikutus voidaan toteuttaa esimerkiksi musiikin ja matematiikan yhteyden korostamisella tai kuvataiteen ja vaikkapa luonnontieteellisten ilmiöiden yhdistämisellä sekä hyödyntämällä harrastuskerhojen, taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten ja taiteilijoiden yhteistyötä. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi Kulttuuriaitan toiminta. Myös riittävät harrastusmahdollisuudet, kuten tavoitteellinen taiteen perusopetus, ja siihen riittävä resursointi kuntaosuuksista päätettäessä antaisi useammalle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden itsensä ilmaisemiseen ja kehittämiseen. Tämä varmasti näkyy ja kuuluu myös perheiden arjessa. Ja antaa hyviä eväitä ammattiin kuin ammattiin jatkossa.

Jokainen lapsi joka löytää omat lahjansa voi suunnata positiivista energiaa ja iloita siitä harrastuksen tai ammatin kautta. Koulu voikin tukea oppilasta löytämään omat lahjansa ja vahvuutensa ja motivoida harrastamaan tai opiskelemaan sitä, mistä nauttii. Oppilaiden ja opiskelijan hyvinvointia voimme edistää ja seurata laatimalla koulutusorganisaatioissa vuosittain hyvinvointikertomus ja sisällyttämällä kaikki oppilaan tai opiskelijan hyvinvointiin tähtäävät toimet osaksi koulutuksen laadunhallintaa ja laatujärjestelmää.

Loppujen lopuksi kyse on muustakin kuin pelkästään rahasta, enemmän taas tahtotilasta ja arvovalinnoista. Riittävän pienet ryhmäkoot toki vaativat meiltä resursointia, osa edellä mainituista on toteutettavissa yhteistyötä lisäämällä ja toimintatapojamme kehittämällä.

lauantai 27. syyskuuta 2008

miten sinä voit

Kurkussa tuntui iso möntti seuratessa torstaina uutisointia seminaarin keskeltä ja yrittäessä saada miestäni kiinni varmistaakseni että kaikki on hyvin Keuruulla.

Anonyymin kommenteissa tarjottiin ratkaisuksi veronkorotus ja raha.
Onko veronkorotukset oikea ratkaisu vastaavan ennakointiin? Ei kai kaikki voi olla pelkästään rahasta kiinni. Se vasta olisikin surullista. Ei kai välittämistä voi ostaa, rakkautta ja huolehtimista perheen jäsenten kesken, toisen ihmisen vaikkapa koulukaverin tai työtoverin kuulumisen kyselemistä, uskallusta puuttua kiusaamiseen, rajojen asettamista. Ne ovat enemmänkin arvoasioita.

Tarvitaan osaavia ammattilaisia, ja koulutusta opettajille erityistarpeisiin vastaamiseen, riittävää moniammatillista tukea lapsille ja nuorille. ja niin, näihin tarvitaan resursointia ja voimavarojen suuntaamista.
Tulisiko sen kohdistua ennen kaikkea perheiden tarpeisiin ja lapsien harrastus ja itseilmaisumahdollisuuksiin, vanhempien jaksamisen tukemiseen...

Asioita ei tehdä paremmaksi kyynisyydellä tai toisia ihmisiä haukkumalla tai arvostelemalla. Niihin voidaan vaikuttaa itse, me ihan jokainen. Lähtien vaikkapa omista rakkaista ihmisistä, perheen jäsenistä ja ystävistä.
Miten sinä voit tänään? - kysymys on hyvä alku

tiistai 23. syyskuuta 2008

ennakointia, välittämistä, huolenpitoa - surullinen päivä

Tekstiviesti mieheltäni tavoitti minut puolen päivän jälkeen Helsingistä kokouspaikan ulko-ovelta ja kyyneltä ei voinut estää.
Uutiset kännykässä varmistivat surusanoman.
"Kouluammuskelija surmasi yhdeksän". Iltauutisissa tuo luku oli noussut kymmeneen sekä surmansa sai myös ammuskelija.

Miksi ihmeessä tällaista tapahtuu?
Miten vastaavaa voisi ennaltaehkäistä? Vai ruokkivatko aiemmat tapaukset aina vaan uusia? Ei kai mediaa ja verkkoa voi yksistään syyttää?

Paluumatkalla Jyväskylään ennalta aikomani tehtävät työkoneella tuntuivat varsin turhilta tämän tapahtuman rinnalla. Huomisen aamupalaverin valmistelun keskeytti koko ajan miettiminen kuinka tuollaisessa tilanteessa voi toimia. Onko oppilaitosten rehtoreiden, päälliköiden ja opettajien työ nykyään kriisivalmiuksien ylläpitämista ja tiedottamista? Voisiko se vielä olla muutakin, sitä minkä takia suurin osa innokkaista ja ihanista nuorista tulee oppilaitokseen; oppiakseen elämää, työtä tai jatko-opintoja varten.

Maisemat vaihtuivat ja auringonpaisteessa loistivat upeat ruskan värit kuta lähemmäs Jyväskylää juna saapui.

Voitaisiinko oppilaiden ja opiskelijoiden pahoinvointia ehkäistä ja elämänhallintataitoja tukea resursoimalla enemmän kouluterveydenhuoltoon, kuraattori-ja psykologipalveluihin? Varmastikin.
Mutta huolenpitoa, välittämistä, vuorovaikutusta sekä uskallusta puuttua mahdollisiin merkkeihin tarvitaan kaikilta aikuisilta.

Tiedän, että suurin osa opiskelijoista voi hyvin. Ja haluan säilyttää uskoni ihmisten hyvään antamatta liialle pelolle tai kyynisyydelle valtaa.

Tällaiset tapahtumat eivät voi olla kuitenkaan jättämättä jälkiä.
Niistä perheistä, ystävistä ja opiskelukavereista puhumattakaan.



Ei ole sanoja

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

valtuustolistoja ja julkisuutta

Huomenna on taas Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokousilta.

Listan aiheet kirvoittanevat näin vaalien alla puheenvuoroihin, joita on totuttu kuulemaan osin julkisuuden toivossa. Koska olen ryhmämme toinen varavaltuutettu, olen ollut useissa valtuuston kokouksissa kuluneen kauden, ja sitä edeltäneen, aikana ja yleensä aina ryhmämme kokouksessa ennen valtuustoa.
Näin pysyy hyvin kärryillä siinä missä mennään. Kaiken muun yhteydenpidon lisäksi.

Moni asia päätetään valtuustossa. Aika moni asia on valmisteltu jo lautakunnassa ja siellä monipuolisesti keskusteltu ja selvitetty. Eri vastuualueiden jäsenemme valtuustoryhmässämme raportoivat aina kyseiseen asiaan liittyvät taustat ja menettelyn. Näin paras osaaminen saadaan jaettua koko porukalle. Ja keskustella. Ja tarvittaessa siitä voi valtuuston kokouksessa sanoa näkemyksensä, niin kuin toki kuka tahansa muukin valtuutettu. Oma vastuualueeni on kulttuuri-ja nuorisolautakunnan asiat. Se on luonnollista sillä toimin sen lautakunnan varapuheenjohtajana.

Onkin todella tärkeää, että lautakunnan jäsenten ja valtuuston ja hallituksen välillä on toimiva yhteys, mielellään tietenkin lautakunnissa on riittävä edustus valtuutettuja. Näin viesti toimii ja asioiden eteneminen ja päätöksenteko helpottuu.
Aina yhteistyö ei ole helppoa, ei ollut meidänkään lautakunnan alku ihan helpoin talouden tasapainottamisen pyörteissä. Mutta selvittiin ja saatiin hyviä asioita aikaan ja opittiin toimintatapa halutun suuntaisen tuloksen saavuttamiseksi.

Se vaatii yhteistyötä ja osaamista sekä kunnallisen päätöksentekoprosessin ymmärtämistä. Sekä ehkäpä vähän nahkan paksuunnuttamista :). Kun puhutaan asioista ja niiden ratkaisemisesta, ollaan oikealla tiellä, jos mennään henkilökohtaisuuksiin on se aivan eri asia. Mutta näinhän se on monessa muussakin jutussa, ei vaan luottamustehtävien hoitamisessa.

On jännittävää nähdä minkälainen valtuusto ja lautakunnat muodostuvat Uuteen Jyväskylään. Miten mielelläni olisin mukana edelleen kulttuuri- ja nuorisoasioihin liittyen, toki muuhunkin; kuten koulutukseen, oppimiseen ja perheiden arkeen liittyvissä asioissa. Hyvinvoinnin edistämisessä.

Pyrin olemaan luottamuksen arvoinen ansaitakseni jatkopaikan.


Niin ja kiitos kommentista kirjoitusvirheisiini liittyen
. Pahoitteluni.
Ei riittäne selitykseksi myöhäinen kirjoitusaika lasten nukkuessa jo ja pienen pieni fontti kannettavan ruudulla ilman oikolukuohjelmaa. Onneksi ei ole kyse virallisesta asiakirjasta vaan ajatuksenvirtatekniikalla tuotetusta kirjoituksesta.
Silti, ei riitä selitykseksi.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Vaalislogan

Aamupalapöydässä mieheni luku Hesaria ennen työpaikalleen lähtöä tänään ja huikkasi minullle keittiöön, että "kerropa mikä teidän puolueen vaalislogan on"

Olohuoneesta esikoisemme vastasi salamannopeasti kovaan ääneen "Karkkia tai kepposia"
Ratkesimme molemmat nauruun ja mietimme riittäisiköhän huumori jos todellakin laittaisi tuon lauseen lehtimainokseensa? Lasten näkövinkkelistä politiikka voikin olla karkkeja, ilmapalloja ja yhteisiä tapahtumia toreilla. Ihan leppoisaa tuohua siis.

Vaikken myönnäkään olevani mikään tosikko, taidan sittenkin miettiä jonkun astetta kuivemman ilmaisun. Ähäkutti.

Lasten suusta kulttuuripolitiikkaa

Selasin taas lasten kulttuuripoliittista ohjelmaa siivotessani työhuoneemme kirjahyllyn kaappeja paperipinoistani. Aikamoinen kasa mietintöjä, selvityksiä, budjettikirjoja ja esityslistojen liitteitä.
Silmiini osui sivu, jossa on Jyväskylän seudun 5-luokkalaisten ajatuksia siitä, mitä on kulttuuri.

"Kulttuuri on tavallaan harrastusta
Ja mitä me tehdään päivittäin
Se on maantapa
Erilaisia ihmisiä ja eläimiä
Oma kieli ja uskonto
Yhteistoimintaa"


Hieno ja kattava näkemys. Kulttuuri ei todellakaan ole vain pienen joukon elistististä toimintaa, mitä joskus valitettavasti jonkun valtuutetunkin suusta olen kuullut.
Se on meidän kaikkien arkea rikastuttava ja hyvinvointiamme lisäävää vuorovaikutusta.

"Sivistystä
Hyvää käytöstä
Ihmisen tekemää työtä

En osaa selittää,
mutta se on ehdottaman tärkeää!"


Niin, lasten suusta kuulemme usein totuuden. Ajatuksia arkipäivästämme

perjantai 19. syyskuuta 2008

Miten on mahdollista- kysymys, vaalivilppiä ilmassa

Kuopuksemme kysyi aamupalapöydässä tänään lukiessani aamun Keskisuomalaista "Miten on mahdollista saada valokuvat tuohon lehteen?"
Hyvä kysymys ja yritin selittää asian mahdollisimman yksinkertaisesti käyttäen tuttuja esimerkkejä omasta kamerastamme, kuvista tietokoneellamme, printteristä pöydällemme. Ja aika vaikealtahan selitykseni toden totta kuulosti.
Lopuksi pikkumies totesi että: "Jaa, painokoneesta ne kuvat tuohon lehteen tulevat" ja jatkokysymys: Mistäpä sitten tuo ikkuna on tehty ja miten?"

Samalla lailla ihmettelin lehden luvun jälkeen käydessäni tsekkaamassa sähköpostit ja kurkistaessani varjovaalisivuille ennen töihin lähtöä. Miten on mahdollista, että Tynjällä on tuollaiset äänimäärät? Mistähän ihmekoneesta nuo luvut ovat tulleet? Sillä ei kai Keski-Suomessa voi olla noin monta kommunistia?

Selitys löytyikin käydessäni katsomassa tilanteen uudelleen töistä palatessani ja lukiessani tiedotteen vaalivilpistä.

Sitten ihmettelinkin jo toista kysymystä, Miten on mahdollista että itselläni on niin vähän ääniä? Missä kaikki aiemmin äänestäneet ovat? Tämän selvittäminen onkin jo monimutkaisempaa ja siinä tuskin on vilppiä :). Selitys liittynee enemmänkin siihen, etteivät kaikki ole vielä heränneet vaalien läheisyyteen ja eivät koe varjovaalia todenmukaiseksi. Tai he ovat itse asettuneet nyt ehdolle, joka olisi positiivisin juttu. Tai...

Äänestyspäivä ratkaisee. Tällaiset nettivaalit vaan voivat ohjailla joidenkin kuntalaisten äänestyskäyttäytymistä. Onko se hyvä vai huono asia? Hyvä silloin jos se saa ihmiset liikkeelle, huono juttu silloin jos vaalivilppien avulla yritetään saada lisää äänestäjiä jotka haluavat "olla voittajan puolella"

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Tänään on nyt - aikaa yhteisten asioiden hoitamiselle?

"Tänään on nyt" totesi tyttäremme mietteissään päivän puuhien jo uuvuttamana mutta mieli skarppina.
Tuohonkin lauseeseen kätkeytyy niin monta viisautta joita piti oikein pysähtyä miettimään. Varsinkin hänen luonteellaan, joka suunnittelee aina asioita eteenpäin varsin pitkällekin, sen piti tarkoittaa hänelle oikeasti jotain suurempaa.
Niin minullekin.

Kalenteri täyttyy kiivasta tahtia kokouksista ja töistä.
Pöydällä ja jääkaapin ovessa kutsu tanssifestivaaleille, kutsu Kuokkalan kirjaston avaijaisviikolle (joka muuten viimein saatiin aikaan meidän lautakuntammme aikana!), kutsu Helsinkiin, kutsu Turkuun kulttuuripääkaupungin suunnitteluun, kutsu Suomi-Venäjä tilaisuuteen, kutsu ehdokastilaisuuteen, kutsu foorumiin...

Uuden Jyväskylän valtuustoon haluavia on huikea määrä.
Vaalityö on mukavaa, se voi olla raskastakin, mutta aivan varmasti uuden valtuustoon päätökset ja alkutaivat, sekä lautakuntien työ tulee sitä myös olemaan. On hyvä varautua tähän ja tiedostaa se. Apua asioiden hoitoon tietenkin tuo jos kaikki ei ole ihan uutta ja ajan voi käyttää substanssin läpikäymiseen eikä niinkään hallintolain, hyvän kokouskäytännön ym. opetteluun. Sen vuoksi koin, että minulla on mahdollisuus edelleen hoitaa asioita ja paneutua päätösten valmisteluun sillä tarmolla minkä se oikeasti vaatii. Uskon nimittäin kantapäänkin kautta jo tulleen opetelluksi muutama perusasia ;).

Kaikkein tärkein kutsu on kuopuksemme vilpittömällä ilolla askartelema punainen taideteos joka kädessään hän odottaa meitä töistä kutiin tultua.
Se kutsu pysäyttää ja se kutsu siirtää kaikki edelliset sivumpaan. Siispä anteeksi pyydän, jos ja kun en kaikkia kutsuihin osallistu, sillä elämä on tänään ja nyt ja se loistaa kaksista pienistä silmistä.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Ehkänäkökulma - oppia Esa Saariselta

"Salli itsesi ajatella onnellisuuden, riemullisuuden näkökulmasta"

totesi Esa Saarinen tänään luennolla jonka tarkoitus oli auttaa saamaan uusia näkökulmia ja innostavuutta asioiden tarkasteluun. Toimii niin työelämässä kuin parisuhteessa. Ja esimerkitkin olivat molemmista.

Ole läsnä sille mitä teet, rinnalla oleminen ja kannustaminen synnyttävät uutta, maagista nostetta. Tämänlainen kiteytys mielessäni lähdin tilaisuudesta ja
suuntasimme eskariopen luo mieheni kanssa keskustelemaan esikoisemme oppimiseen liittyvistä asioista. Keskustelu oli todella tärkeä, innostava ja antoisa. On hienoa, että koulu ja koti tekevät yhteistyötä rinta rinnan lapsen ja nuoren parhaaksi.


YKSINKERTAISIA ASIOITA?

Asiat ovat monesti yksinkertaisia nimetä, niin kuin vaikkapa keskeiset kehittämisen kohteet uudessa kunnassa, mutta tavattoman vaikeita ajatella läpi.
Me reagoimme määrätyllä tavalla joka pohjaa kokemuksiimme ja kielteinen kokemus on paljon vahvempi kuin positiivinen ja aiheuttaa negatiivista kerrointa. Se näkyy valitettavan usein ja monesti, täytyy myöntää, huomaan itse sortuvani tuohon myös. Tarpeettomasti.

Kuulemalla sydämen ääntä ja vapautumalla totutusta uomasta voi löytyä uusi Ehkänäkökulma Eiolemahdollistanäkökulman sijaan.
Aika osuva ilmaus Saariselta oli "Pihtaamisenkostonkierre".
Kääntämällä ajatus siitä, että elämä ja kanssaihmiset antavat vähemmän kuin minä mieluummin ajatukseen mitä minä voisin tehdä toisille, saamme aikaan uudistumista, innostumista ja onnellisuutta katkeruuden, kyynisyyden ja piikittelyn sijaan.

Yhteisten asioiden hoitamisessakin on pitkälti kyse edellisen kaltaisista ajatuksista, ennakkoasenteista, aiemmista kokemuksistamme, arvoistamme.
Ja nyt onkin aivan loistava tilaisuus kääntää ajatukset Uuteen Jyväskylään ja yhteistyöhön. Unohtaen vanhat ajatuksen solmut ja siirtyen ongelmista mieluummin niiden ratkaisuun.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Esitietoja ja unelma-ammattia

Kirjoitin juuri esikoisemme esitietoja eskariin.
Ja kun jututin tytärtämme kertoi hän tavoitteekseen lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen. Aika konkreettista.

Mieheni ja minun mietteissä oli varmaan jo tuleva koulupolku, kasvu nuoreksi ja kaikki ne haasteet mitä tulossa on.
Oppimaan oppiminen, terveen itsetunnon rakentuminen, epäonnistumisen sieto, ryhmässä toimimisen taito, erilaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen...

Maailma oli erilainen kun me olimme pieniä, maailma on erilainen myös kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Uskon silti että edelliset asiat vain korostuvat ja niiden avulla pärjää monessa asiassa.

Kun peittelin tytärtäni myöhemmin nukkumaan ja tein surullisen kuuluisaa vatsalihastreeniä hänen nukahtaessaan, kuului peiton alta iloisesti: "arvaa mitä äiti, arvaa mikä minusta tulee isona? - Eskariope!"

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Pyyhkimään.fi

Viikonloppu perheen kanssa kiireettä "minilomalla" kylpylässä.
Uintia, leikkiä, ruokailua, huilaamista, taas uintia.
Temppurataa, pallopeliä, ja taas uintia.
Miten lapset nauttivatkaan.

Huoneessa ajatuksen keskeyttää iloinen huuto wc:stä: "pyyhkimään piste fi"
Ja kaikki ratkeavat nauruun pyynnön esittäjää, kuopustamme myöten.
Tämä toimenpide ei kuitenkaan tapahdu tulevaisuudessakaan virtuaalisesti.

Vain vuoden päästä kuopuksemmekin lähtee eskariin ja sitten koulutielle, isosisko eppuluokalle.

Torstai-illan kouluverkkoselvityksessä monien vanhempien tunteet olivat pinnalla. Päällimäiseksi itselleni jäi ajatus ja huoli juuri näistä pienimmistä koululaisista ja lapsuuden ja lapsena olemisen mahdollistamisesta, turvallisuudesta, sopivasta ryhmäkoosta. Olivatpa ratkaisut sitten mitä tahansa nyt esitetyistä vaihtoehdoista tai jotain uutta siltä väliltä, tulisi tärkeimpänä olla juuri alaluokkalaisten turvallinen ja terveellinen lähikoulu.

Nyt yleisökeskustelu oli pitkälti Palokan lukiopainotteinen.

Kouluverkkoaiheeseen palataan vielä monelta eri kantilta.
Ja niin pitääkin.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Junalla kohti tulevaisuutta- kouluverkko vai konserttisali?

Musiikkivoittoinen ja pitkä päivä takana.

Aikaisin aamulla Helsinkiin Konservatorioliiton hallituksen kokoukseen ja äkkiä takaisin Jyväskylään jotta ehdin kotiin perheen kanssa syömään ennen illan konserttia.
Joka muuten oli sykähdyttävä eikä vähiten taitavan viulusolistin ansiosta, vaan vaikutuksen teki orkesterin koko ja sen tuoma sointi. Jyväskylä Sinfonia esiintyi yhdessä Joensuun orkesterin kanssa ja oli aivan mahtavaa kuulla kunnon jousistoa; 9 alttoviulua! Ja tietenkin puhallinsektiota ja vähän erikoisempiakin soittimia.
Ainoa huono puoli oli sali.

Edelleen Jyväskylään ja sivistyneeseen kaupunkiin kuuluu mielestäni akustisesti kunnollinen sali. Eikä se poissulje kouluja tai terveydenhuoltoa. Kulttuurilla on tervehdyttävä vaikutus. Ja onhan Jyväskylä musiikin koulutuksen ja osaamisen keskittymä.

Jkl-Hki-Jkl- matkailu päiväseltään on jo tullut melko tutuksi.
Vaikka teknologia mahdollistaa asioiden käsittelyn muutoinkin kuin fyysisesti kasvokkain, silti ihmiset vielä liikkuvat paikasta toiseen melko paljon.
Toisaalta hyvä niin. Sillä ilman dialogia jäisi moni hyvä idea syntymättä ja moni tärkeä kontakti solmimatta.
Junamatkan voi myös käyttää tehokkaasta "rästihommia" tehden, kalenteria päivittäen, tietokoneella työskentelyyn tai tulevia asioita hahmotellen kuten tänään talousarviota raamittaen.


Miten Helsingissä käydyt keskustelut sitten näkyvät paikallisesti?

Omassa työssäni, niin kuin luottamustoimissakin, on hyvä pyrkiä vaikuttamaan päätöksien valmisteluun, linjauksiin ja esimerkiksi opetussuunnitelman perusteisiin, jotta paikallinen toteutus ja ennakointi tuleviin muutoksiin olisi helpompaa, systemaattisempaa ja alueellisesti toimivaa.

Ajatuksen olisi hyvä olla nykytilaa kauempana.
Ennakoiden, silti hyvät ja toimivat käytänteet hyödyntäen, kehittämistä vaativia asioita parantaen ja yhteiskunnan kuten työelämän muutokset huomioiden.
Tästä laajemmasta perspektiivistä käsin on helpompi miettiä vaikeitakin ratkaisuja kuten kouluverkkoselvitys. Pienten koululaisten terve ja turvallinen oppimisympäristö ja toisaalta toisen asteen opiskelijoiden opinpolku.
Ei tänään, eilen vaan huomenna tai ylihuomenna.

En usko että junamatka antaa riittävästi perpektiiviä asioiden objektiivisempaan tarkasteluun. Onko sellainen ylipäänsä mahdollista?
Lienen kouluverkossa kiinni monesta kohtaa niin työn, kiinnostuksen kun oman perheen eskarilaisen kautta.

"Pitää kysyä viisaammilta ihmisiltä" sanoi edessäni istunut poika puhelimeen paluumatkalla junassa kun ei ollut varma mitä vastata kaverilleen.
Pitää etsiä viisaita ja kauaskantoisia ratkaisuja ajattelisin puolestani minä.
Ne eivät synny yhdestä päästä vaan monen mietinnän ja näkökulmien yhdistelmänä.

Ai niin, ne vaalikonekysymykset. Arvaapa vain vastasinko niihin tänäänkään. Taitaa jäädä huomisen yön puuhaksi...

tiistai 9. syyskuuta 2008

webbikyselyjä yömyöhään - viisaita ajatuksiako?

Avasin sähköpostini palattuani kotiväenillasta ja tehtyämme iltatoimet lasten kanssa ja saatuani heidät nukkumaan. Päivän tohinoiden ja touhujen jälkeen se kyllä onnistuikin vaivatta ja tällä kertaa vatsalihastreenini jäi lyhkäseksi esikoista nukuttaessani. No niin sähköpostin lukukin, sillä boxit vaan täyttyvät syksyn kuluessa koko ajan kiivammalla tahdilla ja välillä menee jo pikakelaukseksi.

Ennen tyttäremme nukkumaanmenoa ehdimme jutella tärkeästä asiasta joka vielä pienen ihmisen suurta mieltä mietitytti. Se liittyi omaan nimeen ja siihen miten sen voisi vaihtaa. Marjaliisaksi.
Vähän aikaa keskusteltuamme aiheesta ja oman nimen hyvistä puolista ja luultuani tyttäremme jo nukahtaneen, kuului peiton alta:
" Minua jännittää naimisiinmeno. Otan mieheni sukunimen" Tiedän, että nimiteemaan vielä palaamme, onhan se huomisen aihe eskarissa. Kuusivuotiaan ei vielä onneksi tarvitse jännittää avioitumista ja sopivan nimisen henkilön löytymistä, vaikka taisi se oikea jo ollakin mielessä. Sukunimi vaan ei vielä muistunut mieleen.

Syksyymme mahtuu muutakin jännitettävää.
Vaalit lienevät yksi niistä - ainakin sähköpostisisällön ja määrän perusteella. Kolme kutsua vastata eri vaalikoneisiin! Ja sen touhun kun aloittaa klo 22 illalla voi uskoa että pää ei ole ihan täynnä niitä viisaimpia ajatuksia. Siis lykkään homman huomiseen.

Joku viisas tosin on sanonut, ettei pitäisi koskaan siirtää asioita, joita voi tehdä jo tänään, tulevaisuuteen. Tiedän sen, silti en ole yhtään viisastunut kokemuksista tässä suhteessa.

Mitähän huominen sähköposti tuo tullessaan?

maanantai 8. syyskuuta 2008

Kaikki on faktaa - ei fiktaa

"Kaikki on faktaa, ei fiktaa" toteaa nelivuotias ruokapöydässä eilen kun keskustelemme televisiosta ja mediasta yleensä.
Sanoin ettei kaikki ole faktaa, vaan sitä mikä ei ole oikeasti totta sanotaan fiktioksi.

Katsoimme juuri television kautta kotivideoita 70-luvulta. Noita kallisarvoisia kuvia ja tunnelmia jotka pari viikkoa sitten saimme appiukolta vanhoina keloina. Erään firman kautta ne muuntuivat nykyformaattiin. Ja meidänkin helposti katsottavaksi. Isi pienenä, täti pienenä, mummi nuorena...Tottahan tuo kaikki nauhoilta näkyvä on, vaikkakin hankalasti hahmotettavaa lapsen aikaperspektiivissä.

Ja se kaikki tulee television kautta.
Ja tietokoneelta voi katsoa valokuvia rakkaista ihmisistä, sukulaisista ja ystävistä. Skypen kautta ollaan yhteydessä setään Koreaan tai kummitätiin Kokkolaan viikonloppuisin. Faktaa, ei mitään fiktaa. Oikeita ihmisiä.

"Entäs uutiset sitten, onko ne totta
?" kysyy isosisko uteliaana. Vaikka meillä ollaan tarkkoa siitä, mitä televisiosta katsotaan ja milloin se ylipäänsä on auki, näkee lapsikin joskus ikäviä uutiskuvia. Ainakin sanomalehdistä.

Joskus toivon, ettei kaikki uutisten aiheet olisi totta, vaan lopuksi tulisi uutistenlukija ja toteaisi: Ja he elivät onnellisena lopun ikäänsä tai "aprillia, aprillia"

Jatkamme vielä hetken aiheen parissa ruokailun edetessä ja kysyn mikä on lelumainoksen tarkoitus? Kaksi silmäparia seuraa toisiaan kiinnostuneena odottaen kumpi saa vastata ensin ja miltei yhdestä suusta tulee: "saada ihmiset ostamaan niitä."

Kyllä näistä asioista on syytä puhua ja ottaa oppia, päivittää aika ajoin omakin ajattelu ja tieto. Mediakriittisyys ja mediakasvatus kuuluu jokaiselle. Sillä tiedän,kuten moni muukin, että ihan kaikki mitä lehdissäkin kerrotaan ei ole totta.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Kulttuurista hyvinvointia

"Äidillä on tietokone melkein aina päällä ja jalat puolimetriä ilmassa"
soi olohuoneen puolella Loiskiksen levyltä kun kuopus 4-v. tanssii.
Ja minä lupaan että tämä laulu ei kerro minusta!

Eilisen Veriveljet-musikaalin innottamana on aamun ajatukset taas pyörineet kulttuuripalveluissa ja nuorten ja lasten asioissa. Siksipä siitä pari ajatusta.


Lasten on saatava tehdä löytöretkiä kulttuurin maailmaan
. Taiteen perusopetuksen riittävä oppilaspaikkamäärä, taito - ja taideaineiden opetus kouluissa ja kerhotoiminta mahdollistavat lasten ja nuorten osallistumisen ja harrastamisen.

On huomioitava kulttuurillisten toimintaympäristöjen synty. Viihtyisät ja luovuutta edistävät tilat voidaan saada aikaan pienillä teoilla ja yli rajojen ulottuvalla yhteistyöllä. Konserttisali vahvistaa Uuden Jyväskylän imagoa.

Kuntien tekemä ja tukema kulttuurityö ja taidekasvatus muodostavat perustan luovuudelle. Taidelaitokset (museot, sinfonia, teatteri) tukevat kansallista perintöämme ja hyvinvointiamme sekä kehittävät luovuuttamme.

Tulikohan tästä nyt liian totista tekstiä? Joku voisi kai ajatella jopa kunnallisvaaliteemoiksi. Minulle ne ainakin ovat tärkeitä ja näiden eteenhän tässä on töitä tehtykin.


Aurinko paistaa, siispä metsäretkelle lasten kanssa ja nauttimaan sunnuntaipäivästä. Ja tietokone menee nyt kiinni.

torstai 4. syyskuuta 2008

lupauksia kaikille?

Taas eletään vaalien aikaa ja vähemmänkin aihetta seuraava ei voi olla huomaamatta sitä lehtien yleisönosastokirjoittelusta.

Uusinta Suur-Jyväskylälehteä silmäillessäni en voinut olla ajattelematta, että on melko vastuutonta lupailla kaikille kaikkea hyvää, sillä usein valtuustossa ja lautakunnissa joudutaan tekemään tiukkojakin ratkaisuja. Aina ne eivät voi miellyttää kaikkia. Kenties pitkällä aikavälillä huomaataan, että asiat voivatkin olla matkalla hyvään suuntaan? Näin kävi taannoin mielestäni kirjastoasiassakin; saatiin pienkirjastot ja Kuokkalaan kokonaan uusi kirjasto sekä uusi kirjastoauto on hankkeilla. Ei mielestäni ihan huono juttu.

Politiikka(kin) on yhteistyötä. Toivotaan, että ajatus pysyy mielessä eikä vyönalle isketä lehdissä eikä vaalikojuilla. Asioista voi olla eri mieltä ja erilaisten ajatusten kautta voidaan löytää uusi näkökulma tai ratkaisutapa.
Ja kun vielä ajatuksen punaisena lankana pysyy kaikkien kaupunkilaisten palvelujen saatavuuden näkövinkkeli, päästään kotiinpäin vetämisestä laajempaan tarkasteluun.
Kaikkien parhaaksi. Sillä kai politiikka on yhteisten asioiden hoitamista?

No, ketkäpä vaaleista taas hyötyvät eniten? Sen näemme pian ilmoituksien ja painotuotteiden lisäyksenä. Mietin taas tänään laittaisinko vaalibudjettini (jota ei oikeasti toistaiseksi vielä ole!) mieluummin kulttuuritapahtumien lippuihin
ja saisin sitä kautta asioita oikeasti eteenpäin, vai onko lehti-ilmoitus parempi satsaus? Tosi kinkkinen kysymys...

tiistai 2. syyskuuta 2008

Matikkaa kaikkialla - ostetaan luotolla

"Matikkaa on kaikkialla" tuumasi eskarilainen iloisesti kun ajoimme tanssitunnilta tänään kotia kohti ja laski jo toista kertaa ykkösestä sataan.
"Niin, sitä on kaikkialla, hieno huomio" totesin ja heti mieleen tuli tuloslaskelmat, talousarviot ja budjetin toteumat. Ja ne talouden rajapinnat jotka niin usein määrittävät toimintaa, eikä päinvastoin. Näitä viimeksi tänään töissä mietin ja kotiintultua lehteä ja kouluverkkoselvityksen uutisointia silmäillessä.

Kaikkea ihanaa voisi tehdä kun olisi vähän enemmän rahaa. Kun voisi hankkia tuota, kun olisi vähän vielä lisää. Voisi toteuttaa asioita paremmin, paremmilla laitteilla, paremmissa tiloissa, enemmillä voimavaroilla... Mitään entistä karsimatta tai poisjättämättä. Niin ja ainahan voi vertailla toimintoja, kumpi on toista arvokkaampaa, mikä on peruspalvelua ja mikä taas ei, jos toteutetaan tuo niin sehän sulkee sitten tuon toisen sektorin jutun automaattisesti pois. Niin tuttua keskustelua, luoko se sitten uusia mahdollisuuksia? Voisiko asioita tarkastella toisin, tulevaisuuden näkövinkkelistä, ei niinkään tästä päivästä tai ainakaan eilisestä?

Ei ne ole helppoja yhtälöitä kotitaloudessakaan. Jostain on luovuttava jos haluaa jotain toista. Tai sitten voi käyttää luovaaa ongelmanratkaisua ja keksiä uusia tapoja, nähdä uusia mahdollisuuksia, saada 1 + 1 laskusta enemmän kuin kaksi.

Joskus vieläkin hymyilyttää veljeni tokaisu pienenä, noin 25 vuotta sitten: "Ostetaan luottokortilla niin ei tarvitse maksaa"
Toisaalta aina löytyi kasa hipporahoja lompakosta jos hätä tuli.

maanantai 1. syyskuuta 2008

eskarin vanhempainillasta toinen jalka maassa

Ensimmäinen vanhempainilta esikoisen eskarissa.
Jäi turvallinen ja hyvä olo. Oli hienoa keskustella muiden vanhempien ja osaavan opettajan kanssa.Ja katsoa siistiä luokkaa, jonka lapset olivat järjestäneet, kuvia seinillä, joita innolla on ensimmäisten viikkojen aikana askarreltu.

Yhteydenpito kodin ja koulun välillä on tärkeää.
Molemmilla on oma roolinsa ja tärkeä kasvatuksellinen tehtävänsä.
Viesti kulkee sujuvasti reissuvihkon kautta, vanhempainilloissa ja tekstareilla tarvittaessa.Turvallinen aloitus opintielle auttaa varmasti tulevissa haasteissa.


Meillä on paljon opittavaa lapsiltammekin. Aitoutta ja oivaltamista, asioihin uppoutumista, kokonaisvaltaista tuntemista.
Tänään tyttäremme kysyi auton takapenkiltä: "Miksi ihmisillä on toinen jalka maassa?"
Hyvä kysymys.