sunnuntai 26. elokuuta 2012

Lainsuojattomat lapset - kuka kannattelee pienen oppijan reppua tulevaisuudessa?

”Lähes kaikkia muita keskeisiä peruspalveluja suojataan ja turvataan säädöksin paremmin kuin koulutusta. Niinpä koulujen ja kuntien väliset erot oppimistuloksissa sekä hyvä- ja huono-osaisuudessa ovat lähteneet kasvamaan.” sanoi OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen eilen opetus- ja kasvatusalan KEOS-tapahtumassa Jyväskylässä. Hän puhui lainsuojattomista lapsista. Tilaisuuden avannut sivistysjohtaja Laila Landen puhui pienen oppijan opinpolusta ja yhteistyöstä tuon tien helpottamiseksi.

Mitä on työelämä kun nyt eskariin ja eppuluokalle lähteneet lapset valmistuvat ammattiin noin 2025-2030 vuosina? Mitä taitoja on tärkeä kehittää sen ajan tarpeisiin? Miten ennustaa tulevaisuutta? Mitä hyvää emme saa hukata heikonkaan kuntatalouden aikana? Miten ehkäistä syrjäytymistä? Pärjäämmekö vielä PISAssa?

Sosiaaliset taidot ja uuden oppimiskyky, luku- ja kielitaito ovat varmasti keskeisiä taitoja edelleen. Oppimisympäristöt ja oppimisyhteisöt voivat olla hyvinkin erilaisia kuin lapsuudessani tai tänä päivänä. Yksilöllisiä valintoja mahdollistavat opinpolut, toisaalta laadukkaat mahdollisuudet kaikille oppijoille varmistavat sen, että meillä on osaavaa ja hyvinvoivaa työvoimaa eläkkeellä olevien palveluita tuottamassa.

Yksi on varmaa. Yhteistyötä tarvitaan vielä enemmän sivistystoimen, koulujen, kotien, järjestöjen, etsivän nuorisotyön, liikunta-,ja kulttuuriharrastusten kanssa. Lapsen opintien tukeminen lähtee meistä aikuisista. Välittäminen ja kannustaminen ei maksa mitään. Tarvitaanko siihenkin laki vai arvopohjamme vahvistamista? Toisistamme huolehtimista.

tiistai 14. elokuuta 2012

yhteenaatoksia ja rajatonta rohkeutta - Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmän blogista

(Yhteenaatoksia ja rajatonta rohkeutta julkaistu 11.8.2012 Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön blogissa)

Liitokset ovat vaalien pääteema” (HS 29.7.2012) Höh, onko niin? Se on tärkeää luottamushenkilömäärien sekä kunnan ja valtion roolien näkökulmasta. Tärkeämpi teema asukkaan vinkkelistä lienee perheiden arjen sujuvuus. Voidaanko tulevaisuutta rakentaa niin kuin ennen on ollut vai onko tehtävä muutoksia varmistaaksemme että se hyvä mitä on rakennettu voi kehittyä tulevaisuudessakin? Että se arki rullaisi…Olisi työtä, turvallisia kouluja ja mahdollisuus harrastaa. Ja huolehtisimme toinen toisistamme.

Muiksi teemoiksi lehti nosti palvelut, työpaikat, maankäytön, koulutuksen ja asumisen. Tärkeitä juttuja. Liittyiköhän ne sittenkin tuohon ensimmäiseen? Ministeri Virkkusen haastattelussa (KSML 11.8.2012) keskeiseksi asiaksi nousee asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuus. Siitähän tässä lienee kysymys.

Iltalehti (28.7.2012) uutisoi puolestaan että ”Suomi romahti” sillä lasten kehityksen indeksiä kuvaavan kansainvälisen raportin mukaan suomalaislasten hyvinvointi on laskussa. Helsingin sanomissa (11.8.2012) kerrottiin, että ”yhä useampi nuori jää eläkkeelle mielenterveysongelmien takia”. Liitokset kuulostavat pelottavalta, sillä muutos on ikävää. Romahtaminen taas tuntuu lopulliselta. Opinnoista ja työelämästä putoaminen on valtavan iso haaste.

Synkeiden otsikoiden jälkeen löytyy ehdotuksiakin. Parannettavaa asiantuntijoiden mielestä Suomessa on koulunkäyntiin, harrastusmahdollisuuksiin, neuvolajärjestelmään ja syrjäytymiseen liittyen. Eivätkö nämä juuri ole tärkeitä teemoja, ennen vaaleja ja niiden välillä? Kotona, koulussa, kaupungilla. Palvelujen toteuttaminen. Tuki. Välittäminen. Nimenomaan lapsiperheiden, lasten ja nuorten hyvinvointia lisäävien toimintatapojen varmistaminen. Kerho, liikunta, taideterapia ja moniammattillinen varhainen tuki pitää nuoren kiinni opinnoissa ja työelämässä. Mahdollisuus keskusteluun ja osallistumiseen voi ehkäistä masennusta.

Miksi lehdet eivät otsikoi enemmän positiivisia näkökulmia ja asioita? Niitä asioita olisi helpompi kehittää muuttuvassakin toimintaympäristössä. Ja saada vahvistusta hyvälle suunnalle. Ei kai sellainen muutos voi olla hankalaa kuntapäättäjillekään? Pahoinvoinnin sijaan satsaisimme hyvinvointiin ja säästäisimme näin korjaavista palveluista. Se voi joskus vaatia liitoksia, ainakin ”yhteenaatoksia”, rajojen ylittämistä siis. Nykyistä enemmän yhteistyötä kunnan, kolmannen sektorin, järjestöjen ja yrittäjien kanssa. Jyväskylässä todentotta on osaamista, tekijöitä ja potentiaalia.

Onko mentävä kauas nähdäkseen lähelle? Suomesta ja Jyväskylästä haetaan oppia ainutlaatuisesta koulutusjärjestelmästä. Emmehän vain ole menettämässä peruspilareita itse? Laadukasta oppimista, sivistystä, kulttuuria, liikunnan iloa, lapsista ja nuorista välittämistä. Lukutaitoa, hyvää kuntoa, mahdollisuutta menestyä kulttuurin, urheilun tai tieteen saralla.

Näkökulmia ja ajatuksia on lupa muuttaa, suunnitelmia päivittää, siinä kun maailmakin muuttuu. Päällekkäisiä toimintatapoja ja järjestelmiä voisi jättää pois ihan reilusti. Riitelyn sijaan pitäisi uskaltaa hakea ratkaisuja Se on helpompaa jollei pelätä yritystä ja erehdystä. Haetaan luovia, erilaisia toimintamalleja. Yhteistyötä. Nämä toimintatavat eivät ole rahasta kiinni. Halusta pikemminkin. Satsataan kulttuuriin ja liikuntaan, lapsiin ja nuoriin. Näistä teemoista presidenttimmekin, Sauli Niinistö, puhuu. Syrjäytymisen ehkäisemisestä. Mitä vähemmän on pahoinvointia, sen paremmin kaikki voivat.

Usein kulttuuriharrastaminen, niin populaari kuin korkea-sellainen,(joiden vastakkainasettelu taas valitettavasti nousi keskusteluun ministeri Arhinmäkeen ja kesätapahtumiin liittyen), vaatii sitoutumista, pitkäjänteistä yhteistyötä ja osallistumista. Osallistujalleen ja ympäristölleen, läheisille, yleisölle se tarjoaa nautinnon, ilon tai erilaisten tunteiden ilmaisukanavan. Kulttuurista voimme saada voimaa arkeen, erilaisiin elämäntilanteisiin ja sen avulla voimme käsitellä vaikeitakin asioita ja toipua sairauksista. Niitäkin jokaisen elämään väistämättä joskus kuuluu.

Ollaan rohkeita, vaikka edessä on vaikeitakin päätöksiä. Kuten apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö kehotti Keskisuomalaisessa vähän aikaa sitten olemaan. On uskallettava muuttua ja muuttaa toimintamalleja. Tai ollaan vielä rohkeampia! Kuten Nalle Puh filosofoisi. Haetaan ratkaisuja, toimitaan yhdessä. Avoimesti. Viranhaltijat ja luottamushenkilöt, eri puolueen edustajat, asukkaat, nuoret ja vanhat, liikunta ja kulttuuri, koti ja koulu…

Hyviä esimerkkejä rajojen ylittämisestä, yhteisestä tilojen ja osaamisen käytöstä löytyy, kuten Palokan koulukeskus ja sen yhteydessä avautuva kirjasto. Tai Veturitallit. Kulttuurin ja nuorison yhteenliittymä. Asiat tarvitsevat ihmisten yhteenaatoksia ja rohkeutta, tulevaisuuden teknologiankin hyödyntämistä. Palveluiden järjestämistä sen verran tehokkaasti ja ennakoitavien tarpeiden mukaan, ettei meidän lapsemme joudu maksamaan loputtomasti meidän velkojamme.

Ajatteles, jos joku puu kaatuisi kun me olemme sen alla!" "Ajatteles jos ei kaadu", sanoi Nalle Puh pitkään harkittuaan.