Mitä mieltä Sinä olet?

 ”Onko sinulle tärkeää, että jokainen voi vaikuttaa itse läheisen ja omaan hyvinvointiin ja palvelumme tukevat tätä?”

”Uskotko, että nuorten koulutus ja työllistyminen on tärkeimpiä keinoja syrjäytymisen ehkäisemiseksi?”

”Tekevätkö liikunta-, kulttuuri ja kansalaisjärjestöjemme sinunkin mielestäsi arvokasta työtä nuortemme hyväksi?”

”Voisiko painotuksemme olla perheiden hyvinvoinnissa; kulttuuri-, liikunta- ja harrastusmahdollisuuksissa ja ennaltaehkäisevissä palveluissa? ”

”Voiko kulttuuriharrastuksilla ja liikunnalla vaikuttaa työhyvinvointiin ja jaksamiseen?”

”Miksemme tekisi enemmän yhdessä koulujen, liikunnan, kulttuurin, sosiaali- ja terveyspalveluiden, järjestöjen ja yritysten kanssa palveluiden ja asuinalueiden kehittämiseksi?”

”Eikö aikuisten vastuunotolla, lasten onnistumisen kokemuksilla sekä kodin ja koulun yhteistyöllä auteta lasten itsetunnon myönteistä kehitystä?”

”Eihän harrastusmaksujen tulisi eriarvoistaa perheitä ja lasten osallistumismahdollisuuksia?”

”Miksemme toteuttaisi palveluitamme enemmän myös verkkoon ja yhden luukun periaatteelle toimintatapoja uudistaessamme ja tehokkuutta hakiessamme?”

”Voiko kulttuurin kuluttamisella ja liikkumisella olla merkitystä ikääntyvien toimintakykyyn, asumiseen ja palvelutarpeisiin?"

”Saisimmeko säästöjä ennakoivilla nuorten ja ikääntyvien palveluilla sosiaali- ja terveyspuolen yhä kasvaviin pahoinvointia korjaaviin menoihin?”

Mitä mieltä Sinä olet? 

119 Pauliina Holm

Olen ehdolla tulevissa kuntavaaleissa. Kiitos tuestasi ja kannustuksestasi jo tähän asti!
Olen pian 38-vuotias koulutuspäällikkö Jyväskylän ammattiopiston Hyvinvointi ja kulttuuri-yksiköstä, kahden alakouluikäisen lapsen äiti. Asumme mieheni ja lastemme kanssa Mustalammella Jyväskylässä. Tämä alue asukkaineen on hyvä esimerkki yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisen meiningistä mm. isien perustaman jalkapallojoukkueen ja äitien pitämän urheilukerhon tai vaikkapa asukasyhdistyksen lapsille järjestämän Kotalampirockin ja hiihtokisojen muodoissa.
Itselleni tärkeää onkin jokaisen kuntalaisen mahdollisuus vaikuttaa omaan ja läheisen hyvinvointiin harrastamalla, liikkumalla, tai kulttuuritilaisuuksissa käymällä. Hyvinvointia tukevia palveluja ja osallistumismahdollisuuksia korostamalla säästämme varmasti pahoinvointia korjaavissa menoissa. Niitä tulisi tehdä yhä laajemassa yhteistyössä koulujen, liikunnan, kulttuurin, terveyspalveluiden, kolmannen sektorin ja yritysten kanssa.
Lisää ajatuksia taas muissa teksteissä ja facebookissa, sekä kasvotusten keskustelemalla. Terveisin Pauliina "Hyvinvointia kulttuurista ja liikunnasta"

Hurlumheimeininkiä Jyväskylässä?

Tänään Keskisuomalaisessa (18.9.2012) oli osuva kirjoitus ”Ay-demari jättää valtuuston”. Reijo Laitinen kommentoi, että ”Jyväskylässä on vähän hurlummeininkiä, että jossain vaiheessa talous vain asettuisi kohdalleen. Valtuutetuilla on kokonaisvastuu budjetista”.

Tärkeä näkökulma Reijolla oli se, että kunnallispolitiikka on yhteistyötä, se vaatii myös kompromisseja. Niinhän se tahtoo olla muuallakin; kodissa, töissä, koulussa. Yhteen hiileen puhaltamalla, erilaisia ratkaisumalleja tuomalla ja toisia arvostavalla otteella on helpompaa saada vaikeitakin päätöksiä aikaan. Saisimmeko me siis yhdessä käännettyä ajattelua hyvinvointia tukeviin toimiin aina pahoivoinnin vaikutuksia korjaavien painottamisen sijaan?

Lukioverkko puhututtaa ja herättää monenlaisia tuntoja ja tunteita. Minua mietityttää toisen asteen koulutuksen tulevaisuuskehitys, yhteiskuntatakuun toteuttaminen, aloituspaikkojen valtakunnallinen jakautuminen suhteessa Jyväskylään, valtionosuuden muutokset ja samaan aikaan suuret paineet lukioverkkoinvestointiin ja sen maksamiseen. Toivottavasti koko ikäluokka otetaan ratkaisuissa huomioon, myös ammatillinen koulutus ja sen tulevaisuusnäkökulmat. Eikä ainakaan meidän pieniä oppijoita tulisi unohtaa. Hehän ovat aikanaan toisen asteen opiskelijoita sekä meidän osaava ja toivottavasti myös hyvinvoiva työntekijäjoukko.

Keskusteluja Ihmisten kylässä - jyväskyläläisten ajatuksia launtailta

Eilen lauantaina valmistauduttiin kuntavaaleihin taas Kävelykadun tapahtumin. Teltat koottiin ja kahvikupposen kera keskusteltiin jyväskyläläisiä askarruttavista asioista. Eri puolueiden uusia ja vanhoja ehdokkaita oli koolla ja kuulumisia vaihdettiin eri telttojen välillä hyvässä yhteishengessä. Yhteistyötä tarvitaankin yhä enemmän tulevien taloushaasteiden edessä.

Kävin erittäin opettavaisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluja erityisesti muutaman ikääntyneen minulle ennestään tuntemattoman jyväskyläläisen kanssa. Puhuimme vastuunotosta, niin taloudessa kuin jokaisen kuntalaisen itsestä huolehtimisessa. Siten voimme huolehtia myös toisistamme, läheisistämme ja heikommassa asemassa olevista.

Pirteä noin 75-vuotias nainen tuli juuri kuntosalilta ja toivoi selviytyvänsä mahdollisimman pitkään kotona ja saavansa tarvittaessa hoivaa tai muuta tarpeellista apua sinne sitten jos ja kun tarve tulee. Ei kai laitoshoito voi olla ainoa painopisteemme tulevaisuudessa? kysyi hän. Ehdokkaanamme on myös terveydenhuollon asiantuntijoita ja mukaan liittyi Riitta-Maija ja keskustelumme rikastui entisestään. Terveillä elämäntavoilla, säännöllisellä liikunnalla ja kulttuuriharrastuksilla pirteä rouva kertoi meille voivansa ikäänsä nähden hyvin. Herra 80-v taas kertoi tekevänsä vapaaehtoistyötä ikäihmisten liikuttamiseen liittyen. Huoli lasten ja nuorten liikunnan puutteesta, keski-ikäisten huononevasta kunnosta ja vanhempien ja koulun esimerkin tärkeydestä nousi keskustelussa keskiöön. Huomasimme, että lähiliikuntapaikat koulujen yhteydessä oli meille molemmille tärkeä asia.

Toinen keskeinen teema Kävelykadulla oli nuorten syrjäytyminen ja työhön tekemiseen kannustaminen. Aihetta sivuttiin useasti aamupäivän aikana keskusteluissa. Erästä yrittäjää ihmetytti miten akateemisen koulutuksen saanut kolmekymppinen ei ole ollut valmistuttuaan vielä päivääkään töissä, tai miksei nuoria kannusteta ottamaan vaikkapa lyhyttäkin työtä työttömänä olemisen sijaan. Eriarvoisuus kasvaa ja ongelmat kertautuvat ja työttömyys periytyy sukupolvelta toiselle. Koulutus ja aktiivinen osallistuminen tuntui olevan monella ratkaisuesitys tähän.

Ketkä oikein maksavat eläkkeemme kysyi moni?Ja nuoremmat jyväskyläläiset ihmettelivät onko sellaista edes tulevaisuudessa lainkaan jos huoltosuhteemme on jo tällainen. Tärkeitä pohdintoja.

Kirjastoaihettakin sivuttiin. Jotta uusia kirjoja ja muuta aineistoa olisi jatkossakin saatavilla, totesi useampi että seiniä ja toimipisteiden määrää on varmaan tarkasteltava vaikkei se mukavalle tunnukaan. Onneksi on kirjastoautot, totesi eräs.

Pahoinvointia korjaavat menoa kasvavat. Eri ikäisten kanssa käymäni keskustelut kannustavat minua yhä enemmän painottamaan hyvinvointia, itsestä huolehtimisen, ennakoivan työn tärkeyttä ja sen roolia myös kunnan kulujen karsimisessa. Tiedämme monista tutkimuksista että suuri osa, ja nyt puhutaan sadoista miljoonista Suomessa, syntyy itse aiheutetuista syistä. Miten tämän Jyväskylä-laivan saisi kääntymään niin että panostaisimme ennakoivaan, hyvinvointia lisääviin palveluihin, tiedottamiseen, mahdollisuuksiin? Miten voimme ottaa paremmin vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista?